Arvatkaapa kuin jännitti, jo pari viikkoa etukäteen. Me mennään Voittajanäyttelyyn Messukeskukseen, no eihän siinä mitään jännää ollu... Olenhan mä ollut siellä monet, monet kerrat, mutta nytpä menin sinne ihan ensimmäistä kertaa oman koiran kanssa sillä Daisy lähti kyytille, olihan tää vuosi näyttelyiden osalta menny melko hyvin molempien koirien osalta, mutta jotenkin jo aavistelin,että Dimma tiputtaa karvansa satavarmasti, jos sen tuonne ilmoitan (Dimmalla kun tuntu olevan jokin sisäinen "näyttelykello"...aina kun lähtee ilmo näyttelyyn, se alkaa samointein tiputtaa karvojaan). Siispä vain Daisy sai lähteä, koska Dimma todella oli sellainen puolikalju.

No...itse asiaan
Sunnuntai aamuna kello herätti 4.15, olihan mun oltava jo vähän ennen kuutta koiran kanssa Keravalla, sieltä lähdettäisiin porukalla kohti messaria. Edellisenä iltana oli Daisy pesty ja puhallettu, ikänä en pystyis itelleni mitään "turkkirotua" ottamaan... en kestäis sitä puunaamista, kun nyt on niiiiiiiiin helppoa.

Cardeja oli sunnuntaille ilmoitettu 43kpl ja tuomarina tällä kertaa Ruotsista Susanne Nilsson
Voittaja on vuoden "suurin" koiranäyttely, jossa jaetaan juonioreille, rotunsa parhaille sekä rotunsa parhaille veteraaneille Voittajatittelit...
Daisyhän tunnetusti nimensä mukaan oli esiintymisvuorossa viimeinen ja jännitys emännän puolelta senkun kasvoi ja kasvoi, ennen meidän kehän alkua vetäsin siinä jo tutuksi tulleen mantrani... tosin tälläkertaa ihan tanssin kera "Tultiin hakemaan H tai EVA" ... Tiedättekös kun pessimisti ei pety koskaan, näin mä oon homman aatellu, ja huonoa mennään joka kerta hakemaan, kun ei Daisyllä ole vielä kumpaakaan :)

Vuoro koitti, ennakkotiedoista poiketen veteraaninarttuja olikin vain kaksi, kolmen ilmoitetun sijasta.
Kierrettiinpä siinä kehää ja Daisy oli rento, sillä oli selkeästi kivaa, olin niin ylpeä... sen kanssa on aina ihan yhtä mahtavaa olla kehässä, rentouttaa minuukin oikein kunnolla.
Daisy sai ERI:n ja kilpailuluokassa voitti toisen veteraaninartun lopputulemana siis VET ERI1 SA ...Ei huono hei, sillä tajusin tuossa vaiheessa että jummijammi, mehän saatiin VeteraaniVoittaja -15 titteli.

DikiDiki Ravilla omassa kehässään     © Sinikka Mattsson


Paras narttu kehään mentiin ilman sen kummempia odotuksia, olihan siellä monta pirun hyvää narttua kilpailemassa.
Hölökyn kölökyn mentiin ja tuomari tuijotteli koiria ja valikoi ja juoksutti taas... Daisyn sitten siirsi piruvia sijalle 2, eli paras narttu 2 (Ei huono hei, ei olleskaan)

No ku sitten vielä se parhaan veteraanin valinta... Kuvistahan tuon näkee, mitenkä meille kävi :)

Mitenkä nää kuvat aina onnistuu näin hyvin?  © Sinikka Mattsson      Oisko tää toinen parempi? © Pia Nuotio
      


Joo kuulkaa Daisy siis oli ROP-Veteraani ja lopullinen tulos, sekä arvostelu löytyy tästä alta :)
Koirasanasto on siitä mahtavaa, ettei ruotsinkielinen ihminen, joka arvostelun mulle käänsi ymmärtänyt kaikkia arvostelussa käytettyjä sanoja, mutta...

Daisy VET ERI1 SA PN2 ROP-VET VV-15
arvostelu on tositosi vapaasti suomennettu  :)
"9,5 vuotias veteraani, Hyvin feminiininen.
Oikea purenta, hieno kaula, hyvin asettunut olka, vahva selkä,
hyvin korostunut vyötärö. Näyttävä rintaluun pää, hyvin kulmautunu, hyvä häntä.
Liikkuu erinomaisesti"

Käytiin myös hölkällä oikein parrasvaloissa ja mä olin niin varma, että Daisy alkaa pöllöilemään siellä, mutta ei ...taas sillä oli sairaan kivaa ja mä meinasin haljeta ylpeydestä... Paras koira ikinä.. Mun Daisy <3

Muutama "virallinen" kuva vielä loppuun

© Johanna Flinck