Päästiin Daisyn kanssa käymään Heinolassa 23.8. Joo ei se lomareissu ollut, vaan Heinolan kaikkien rotujen koiranäyttely.
Auto parkkiin ja kamat kantoon, reilun matkan sai kävellä kentälle. Leiriydyttiin oman kehän laidalle hyvissä ajoin ja lämmintä oli, niin pirun lämmin että kiittelin kovin, kun kehässämme ei ollut ainuttakaan varjopaikkaa, ei hätää... Daisylle häkkiin viilennysalusta ja ai jumtsi jamtsi kun ois tehny mieli mennä istumaan sinne häkkiin.... siellä oli aivan ihanan viileät oltavat, en ihmettele että Daisy viihtyi siellä niin hyvin.
Kehässämme aloittivat Saksanpaimenkoirat ja katselinpa ne lämpimikseni siitä, kehät meillä miti arvostella Dan Eriksson, joka ei paikalle päässyt ja tuomarimuutoksena meille saatiin Eva Eriksson. Tiukka täti tuo ainakin sakemanneille oli ja kovin mietin että perkules jatkaako samaa linjaa kaikkien kanssa.
Lopulta sitten meidän urakka alkoi, cardeja oli ilmoitettu 12kpl, olikohan niin että yksi oli poissa. Kerkesin hieman katsella muita, sillä Daisyhän oli vasta veteraani nartuissa. arvosteluja annettiin ja valintoja tehtiin... sittenpä oli meidän vuoro.

Kahden muun reilun vuotta nuoremman mummokoiran kanssa Daisy tepasteli hienosti kehään. kierrettiinpä siinä jonossa kierros ja yksilöarvostelut alkoivat... meidän vuoro kun koitti, Daisy käyttäytyi hienosti ja tuomari rupatteli Ruotsia Daisylle, sen verran ymmärsin että kehui erinomaiseksi...

Kilpailuluokka oli sitten seuraava ja Daisy heivattiin kärkeen, joten mummokoirien voitto oli meidän ja minä tuuletin ihan vaan sen takia kun tajusin että SERTI on meidän :)
Pn kilpailu ei sitten ollut sekään yhtään pöllömpi, tuomari heivasi jälleen Daisyn lähemmäs kärkeä toiseksi ja kun saimme SERTI ruusukkeen kouraan sanoi tuomari meille että "hän kyllä ansaitsee tämän".. Kiitin kauniisti siinä ja kiitinpä vielä uudelleen kun arvostelua hain :) Ai niin, olihan se Daisy myös rotunsa paras veteraani, se olikin helppo kisa se, kun ei cardeissa ollut pappakoiria näytillä lainkaan :D
No veteraanikehään piti sitten jäädä, se alkaisi vasta kolmen aikaan.
                                             

Veteraanien kehän kokoontuminen alkoi ja hyvä niin, kohta päästäis kotia. asettauduttiin seisomaan terrierin perään ja yhtäkkiä meidän ja terrierin välistä rykäisee hirveetä kyytiä belggarinsa kanssa pukuherra ja terrierihän sille sitten sanoi että perkele... Daisy pelästyi yhtäkkiä hässäkkää aiheuttanutta pukuherraa (tekipä mieleni tulla sanomaan muutama valittu sana... Järkeä perkele saa käyttää, mistä kohti sinne kehään hyökätään, mikäli nyt herra tervuerenin esittäjä tätä joskus lukaisee) ja pelkäsi sitten vetsku tuomariakin joka myöskin puku päällä koiria katseli... tuomari kävi Daisyä katsomassa pariin otteeseen. se siitä ja isoon kehään... Daisykin jo rentoutui kunnes päästiin seisomaan isoon kehään ja joku setämies päätti sitten sopivasti Daisyn selän takaa lähtä keräämään paskakasaa... No mitäpä luulette kun se kerran jo pelästyi yhtä herraa kunnolla... mitäpä tapahtui tässä kohtaa? .... kehä loppuikin meidän osalta siihen, ei haittaa.. mulle oli tärkeintä saada Daisy rennoksi tuon episodin jälkeen ja niin se rentoutuikin kun alettiin leikkimään...

Kotimatka alkoi...

Heinola KR, 23.8.2015

Tuomari: Eva Eriksson
Arvostelu: Suomennettuna :)
Daisy  VET ERI1 SA PN2 SERT ROP-VET

"9-vuotias veteraaninarttu. Erittäin kaunis pää ja ilme, tummat kauniit silmät.
Hyvä kaula, erinomainen runko ja luusto, voimakas selkä, hyvä lantio.
Hyvä häntä  ja karva. Liikkuu erittäin hyvin jäntevillä askelilla"