No näyttelyitä jälleen, tilannekatsausta kevään jälkeen.
Näin kivasti heinäkuussa meille iski kolmen näyttelyn putki päälle, eli kolmena viikonloppuna näyttelyt tässä lähimaastossa.
Ensin matkattiin Mäntsälään jossa tuomaroi Ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe ja sepä sitten mukavasti tuomaroitsikin,
VET ERI1 SA PN1 ROP ROP-VET
kuva: Sinikka Mattsson
arvostelu meni näin:
"10 år, Mycket bra huvud uttryck och öron.
Stram och välmusklad. Raka fina framben.
I utmärk kropps kondition. Härlig attityd.
Rör sig som en ungdom. En värdig gammal dam."
Viikko siitä palauduttiin ja koittikin seuraava reissu, ampiaisten ja kuumuuden keskelle Helsinkiin, jossa tuomarina toimi Edy Dykstra-Blum USA:sta. Päivä aloitettiin nauttimalla pienet skumpat ja oli muuten hyvää, iloisin mielin odoteltiin oman kehän alkua joka tosiaan myöhästyi reilusti, tuomari oli erittäin mukava ja kaikkea, mutta äärettömän hidas.
Daisyn tulos näistä karkeloista oli jälleen mukava: VEK2 SA PN3
Daisyä ei enää siinä kuumuudessa ihan kamalasti nuo hommat kiinnostaneet, eikä sitä huvittanut oikein liikkua.
arvostelu helsingistä:
"10 years, very feminine. Good head and expression,
Nice eye, good bite. good neck and shoulders, good depth of briskit,
correct tail set. good color and texture, Move easily"
Sitten koitti se viimeinen viikonloppu näistä kolmesta, ai luoja että mä olin jo vähän väsynyt näihin näyttelyihin, mutta onneksi tällä kertaa oli Porvoossa, eli noin vartin matkan päässä kotoa, miten ihanaa.
Näyttelypaikalle saavuin ajoissa, olihan mulla Viljo mukana turistina, katselemassa suurta maailmaa :)
Ruoho oli pitkää vaikka olikin juuri leikattu, ja siellä tosiaan oli sitä irtoheinämoskaa ja paljon... noh ei se mitään. kehään mentiin heti kymmenen jälkeen, tuomarina muutoksen myötä Pirjo Aaltonen, jännityksellä odotin miten tuomaroi cardeja.
Ja oli mukava täti, koirille kiva ja liikutti paljon.
Tulos Daisylle olikin aivan upea: VET ERI1 SA PN1 VSP ROP-VET
ROP oli Windwinner's a Night at the opera ja kuva:Sinikka Mattsson
arvostelu kulki näin:
"10 vuotias vetetraaninarttu, erittäin hyväkuntoinen,hyvä runko ja luuston vahvuus.
tyypilliset mittasuhteet, kaunisilmeinen pää. Hyvä tiivis ylälinja. oikea asentoiset eturaajat,
hyvät etu-ja kapeat takaliikkeet."
Ryhmäkehiä sitten odottelemaan jälleen ja tunnetusti fiiliksissä "läpijuoksu tulee, niin se on tähänkin saakka ollut, mutta mennään nyt kun täällä ollaan". Tuomarina veteraaneilla englantilainen Jeff Luscott( uskomattoman ihana ja hyvin tyypillinen englantilainen gentleman. Kävin hänen kehässään pyörähtämässä pemun kanssa ja voi kauhia kun meinasin pakahtua ilosta kuinka ihana ja asiansa osaava tuomari oli tuonne löytynyt.
Esiarvostelu alkoi... (niin siis kenttähän litisi vedestä, olihan aikaisemmin päivällä tullut vettä aivan esterin peestä, kiitos Pirittan ja pinkin teltan, päästiin sitten sen suojiin... tosin kasattiin sitä telttaa kaatosateessa :D )
Daisyn kanssa kehään ja se oli innoissaan, niin siistiä jälleen ainaskin kaikki. Tuomari tuli kohden sanoen "jaahas, sinut tapasinkin jo, mutta tätä ihastuttavaa pientä neitiä en vielä"
Pöydälle vuoroa odotellessa siirryin askeleen taakse ja perhana sentään... meinasin tallloin tuomarin lahjakassin päälle...nolona siinä sitten tunnustamaan kun tuomari huuteli että "aah, se olit sinä, ilmeestä arvasin vaikken nähnyt" toki naureskellen ja vitsinä tämäkin :) pöydällä vielä jutteli Daisylle ja ehkäpä minullekin, tosin en enää osannut keskittyä juuri ollenkaan kaikkeen siihen puhetulvaan :D sen muistan että sanoi Daisylle, sinähän olet vasta aikuistunut, et sinä veteraanilta näytä.
Sitten koitti aika, kun kirmattiin kovaa kyytiä isoon kehään.... Ja Daisy liiti, sen mielestä oli aivan mahtavaa kun ihmiset taputti, se sai siitä ihan uutta buustia. Seistiin ja odotettiin, no jouduin jo hissuksiin siinä ärähtämään mummolle kun meinasi aivan leikiksi pistää ja perse meni maahan aina pahimmalla hetkellä.
Sitten valittiin koirat jatkoon... Emme corgien kanssa tällä erää olleet peräkkäin, ensin jatkoon huudettiin pembroke ja viimeisenä Daisy... siis uskomatonta, päästiin jatkoon. Silti koiria oli seitsemän ja palkintoja neljä... ystävällisesti tuomari kehui ja kiitti meidät kaikki etukäteen. Mietin jo siinä vaiheessa että tämä menee samalla kaavalla kuin normaalisti... pemu sijoittuu ja cardi nuolee näppejään.
Tuomari teki valintansa.... minä tärisin...
Kuuluttajalle vietiin palkintojärjestys, ensin ilmoitettiin neljäs, sitten kuulutuslaitteesta kajahti "kolmanneksi welsh corgi cardigan, Rotshcard Daisydoll" ja sittenpä mää meinasin itkeä, mietin hetken että mitä tässä kohtaa piti tehdä... kunnes huomasin että tuomari tuijottaa meitä ja osoittaa ruusukkeen kanssa... no voi piru tuhansia kiitoksia ja koira kuvaan
Olihan niin uskomattoman hieno fiilis että vetää näin jälkikäteenkin ihan silmänurkat kosteiksi silkasta ilosta.
Mun mummoni <3
Meinasinpa karata siitä palkinnot kainalossa, kun Piritta huuteli jotta elä vielä lähde.... Käännyin ja tuomari olikin vielä tulossa meidän luo... ja taas niitä kiitoksia ja oh my god huudahdus siihen väliin...
Jälkimainingeissa pari kuvaa ja teltan purkua...
Kiitokset kaikille teille kivoille joita näyttelypaikalla näin ja onnea pemusille Beryllosin kasvattajaryhmän neljännestä sijasta :)
Ennenkaikkea kiitos Piritta ihan kaikesta... Ne oli nyt varmasti ne Daisyn supsutetut jalkakarvat joilla se pärjäsi ;)
Loppuun on vielä pakko lisätä kuva Viljosta, joka tekee debyyttinsä näyttelyihin ensi kuun lopulla, ja erikoisnäyttelyyn.
Ollaan me reenattukin mutta jumaliste että on hankalaa saaha seisomakuvaa koirasta niin ettei ketään ole kameran takana... jotta tää kuva olkoon nyt sitten Copyright: Canon
Viljo mies 4,5kk
]]>
