Elikkäs tää näytelmähän oli Turku Winter dog show 2012.

Tuomarina toimi: Andrzej Stepinski, Puolasta

Mä jännitin taas ainakin ihan sairaasti muutaman päivän ennen koitosta. Johanna sitä jännitystä lievensi kera Miian melkoisen tehokkaasti perjantai iltana facebookin välityksellä... Iso Kiitos siitä.

Lauantai se sitten viimein koitti ja lähdettiin Dimmauksen kanssa matkaan, ei se onneks pitkä ollut se matka. Oltiinkin sitten hyvissä ajoin kehänlaidalla ja meidän kehätkin kovin kivasti myöhästyi yli puolella tunnilla. Cardeja oli ilmoitettu näyttelyyn vain 22, mutta mun laskujen mukaan 2 oli poissa joten vain 20 pyörähti kehässä.

Urokset tietenkin kävi tanssahtelemassa kehässä ensin ja Tuomarin linja näkyi melkosta selkeästi jo silloin... Pelkkää ERI:ä, ei kaikki kuitenkaan SA:ta saaneet. Sama linja jatkui narttujenkin osalta....ei ainuttakaan EH:ta tai siitä huonompaa.

Eli voinette arvata minkä Dimma sai:) ....No mutta kerrotaanpa meidän kehästä enemmän.......

Junioriluokassa oli ainoastaan 3 narttua. Dimma oli välillä vähän hukassa, osaksi varmasti johtuen ensimmäisistä juoksuista(kyllä, meidän vauvasta on kasvanut iso neiti) ja toisekseen mun jännittämisestä ja törkeän vähäisestä harjoittelusta.Ravikierroksella Dimma hieman kaahotti menemään, mutta seisoi jälleen kivasti.... ongelma meillä vaan on se ettei Dimma tiedä tuijottaisko se mua silmiin vai namia... päätti sitten tuijotella vuoronperään kumpaakin, eli seuraavissa kekkereissä voisin kokeilla jotain kivaa lelua.

Tuomari arvosteli meidät pöydällä, siinä Dimmus oli paremmin kuin koskaan, ei ainuttakaan peruutusaskelta, se vaan pönötti kun tuomari tuli tutkimaan, Tämä on se kohta kun kuuluu kiittää tuomaria todella kauniista koiran käsittelystä, meilläkin kun oli ensimmäistä kertaa miestuomari, niin mikä sen parempi kuin kiltti, itsevarma ja samalla hyvin rauhallinen tuomari...siitä plussat. Tutkimisen jälkeen siis jäätiin pöydälle jossa saneli arvostelun ja nyt tulee tää "Tiia ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä" ...Mä meinasin vallan rueta pelleilemään siinä Dimman kanssa, kunnes jostain alitajunnasta tuli päähän asti viesti, että "Hei, teitä arvostellaan nyt....voisitko vaan seisottaa hirveen kivasti sitä koiraa!!!"

Liikkeet meni mun mielestä oikein kivasti. Punaisen nauhan se kehäsihteeri sieltä kiikutti, eli Dimma sai ERI:n, kun kaikki oli arvosteltu, laitettiin meidät sitten ravikierroksen jälkeen järjestykseen, Ja Dimma siirrettiin toiseksi Tuomari ilmoitti että 2 koiraa saa SA:n joka siis tarkoittaa sertifikaatin arvoista ja oikeuttaa osallistumaan PN(paras narttu) luokkaan. Me siis saimme sellaisenkin:)

Paras narttu luokasta sen verran että hölkättiin se ihan ok. Dimma seisoi kyllä paremmin tässä kehässä, mutta ilmeisesti Dimman ulkonevien kyynärien takia meidät raakattiin pois joukosta ensimmäisenä, eipä silti paljon haitannut, pääasia että muuten meni hienosti ja meillähän on kuitenkin vielä kasvuvaihe kesken koko kropan osalta :)

Meidän arvostelu kirjoitettiin näin:

Well balanced, lovely outline. Very good angulation both ends.

Enough body for age.

Sweet feminine head, lovely eyes. Very nice movement from side, loose elbows.

Tästä näyttelystä sitten ihan yleisesti: (VAROITUS! Seuraa mäkätystä, ohita jollet jaksa lukea)

On nuo jotkut akat vaan niin ilkeitä!!!!! Tämä on ensimmäinen lause mikä mulla tulee tästä hommasta mieleen.

Onko se vaan se jumalaton kateus vai joku perhanan kilpailunhalu tai voitontahto mikä ihmiset oikeasti ajaa haukkumaan ja nälvimään toisille, joko selän takana tai vaikka päin naamaa, musta tämä jälkimmäinen on kyllä se parempi vaihtoehto, mitä tuollakin olis voinu toteuttaa. Suomessa nämä cardipiiritkin on kuitenkin melkoisen pieniä, ja mun käsittääkseni ihmisten pitäis vetää yhtä köyttä tai edes vähän avittaa toisessa päässä, niin ei perkele....aikuiset ihmiset, ei oo todellista!!!

Tätä samaista tilannettahan mä olen päässyt seuraamaan siitä asti kun ekan cardini sain, eli Daisyn melkein 6 vuotta sitten. Ensimmäisissä näyttelyissä kun pyörittiin, niin se oli jotain ihan järkyttävää, uutena tulokkaana kuunnella kehän laidalla jos sun toista paskanjauhantaa omissa pikku kerhoissa. Toki saa puhua ja saa olla omia mielipiteitä, sitä ei kiellä kukaan...mutta rajansa kaikella! 

Pyydän nyt näin kuitenkin kaikkien uusien corgi ihmisten puolesta ja omasta puolestanikin, Koittakaa ihmiset kasvaa aikuisiksi olisi paljon mukavampi käydä näyttelyissä jos fiilis olis vähän enemmän toisenlainen. Tuollaista käytöstä voisin odottaa teini-ikäisiltä pikkutytöiltä!!!

Mitäs seuraavaksi?

No jos viitsin, niin ilmoitan Dimmaa jonnekin näytelmiin,.,,,en tiiä vielä.

Daisyllä on leikkaus huomenna maanantaina, kohtu poistetaan....ja se on aivan mahtavaa:) Dimma lähtikin äiteen luo hoitoon 2 viikoksi, että saa vanha neiti parannella rauhassa itseään kun joku Dimma-pirulainen olis höykyttämässä tuossa jatkuvasti ja toiseksi mun 10 päivän duuniputken takia, kun ei päästä hakemaan kakaraa kotiin ensi viikonloppuna. eli hetkeksi rauhoittuu tämä talo parantelemaan:) Dimmusti pääsee leikkimään ison parhaan Hertta kaverin kanssa, mikäs sen parempaa

Mukavaa ja iloisempaa talven jatkoa täältä lumisesta Piikkiöstä:)

No mutta hetki on vierähtänyt, niin paljon on menoa ja meininkiä meidän huushollissa. Lenni kasvaa ja vauhti kiihtyy, pitää hetkittäin höpötellä kuin aikuinen, vaikkakin se kieli on vähän tuntemattomampaa

Koirat juoksentelee milloin minnekin, toinen tekee vieläkin pesää pennuille,vaikka tänään iloiseksi yllätykseksi Daisy rinsessa leikkikin riiviö-Dimman kanssa.

Me muut, me vähän isommat ihmiset sitten pakataan pakkaamisen perään,minkä  Henkka töiltään ja minä kodin,koirien ja Lennin pyörittämiseltä ehditään. Muutetaan siis Lauantaina, valitettavasti pois tästä merenrannalta.

Dimma kävi reilun viikko sitten ensimmäisillä rokotuksilla ja seuraavaa odotellaan muutaman viikon....sitten päästään piakkoin sen jälkeen tosissaan katsomaan muutakin maailmaa.

Daisydollisen kanssa keskitytään taas siihen että kuulo remmilenkeillä keskittyis taas minuun eikä yleiseen höösäämiseen, sehän tietää tasan miten Lennin vaunujen vierellä kävellän, mutta ei sitä näköjään kovin enää muista näin 8kk jälkeen.

Viikonloppu vietettiin Mäntsälässä Henkka juosten extreme run tapahtuman ja minä kuvaten sitä läpi, Lenni vietti aikaa ulkoillen äiteen luona ja koirat painelivat pitkin pihaa kuin heikkopäiset   Vauhtia ja vaarallisia tilanteita taisi kuvata parhaiten koirien leikkimistä. Dimma ei arista nuita isoja kohloja sitten alkuunkaan, isot ne tais enemmän karkuun juosta tuota "hurjaluonteista" pentua. Daisy nyt toki olis voinu vaan nukkua ja nukkua ja kaivaa petiä...se olikin lauantaina kuin maansa myynyt kun se oli pakotettu olemaan pihalla koko päivän "eihän nyt kukaan voi ulkona nukkua, sohvahan se olla pitää". Reissun jälkeisenä aamuna kotona Dimma oli sitä mieltä että lähdetään takaisin...näyttääkö kuvat mitenkään siltä??

Lennin aamupuuron jälkeen lähdemmekin taas ulkoilemaan ja ruutini päivisin alkaakin olla jo melkoa samaa touhua päivästä toiseen. Dimma varastaa Lennin leluja omaan aarrekammioonsa, meidän makkariin ja minä kuljen huoneiden välissä siirtämässä niitä takaisin.

Lenni ja Dimma on ihan huippuhyviä kavereita keskenään ja Lennikin saa jo "rapsuttaa" Dimmaa ja toinen vain nuolee takaisin.

Palataanhan takaisin muuton jälkeen..... Terveisin: Lauma villejä vipeltäjiä

Näin pitkään unta että leikitään sen ihmislapsen kanssa joku päivä ja uneksin että meistä tulisi hyvät kaverit,  olen kuitenkin melkolailla tuloksetta yrittänyt tehdä tuttavuutta tuohon poikaan jo haukkumalla peppu pystyssä, eli pyytänyt leikkimään, mutta sehän vaan nauroi minulle....täytyi siis keksiä jotain muuta.

Rupesinkin heti herättyäni mietiskelemään että kuinkas se kaveruus saataisiin toimimaan...

Ajattelin ensin kokeilla lähestymistä näin, leikin hetken Lennin leluilla ja makoilin jalkopäässä, josko se minut huomaisi....

Ei se ihan onnistunut...se lähti matkoihinsa, kysyinkin sitten neuvoa tuon Lennin äidiltä, mitä sitä pitäisi tehdä ja päätettiin että kokeilen jotain muuta...

Päätin sitten varovasti käydä pussaamassa sitä....

Siitäkös se riemu sitten irtosi, se silitti mua.....

Sitten meistä tulikin tosi hyviä kavereita ja annoin ison pusun tuolle pojalle

Nyt on pikku-Dimma saapunut kotiin ja kuulumisia reissusta ja ekoista kotipäivistä:)

Saavuttiin Jossun luo Pattijoelle ja sanoinkin ääneen että en vaan voi uskoa että niistä taapertajista yksi lähtee minun matkaan. Jännitti ja oli ihan outo olo. Näinpäs myös edelleen yhtä ihanan Ringa-mummon, joka kerta se on niin valloittava.

Ennen lähtöä mentiin vielä Jossun omalle kentälle(olen siitä niin kade, määkin tahon) ja päästettiin pikkuriiviöt juoksentelemaan. Dimma esitteli taitojaan A-esteellä kiiveten sen puoliväliin ja sylikyydillä takaisin alas  Ja kuinka reippaita kaikki pennut olivat, tutkivat joka nurkan ja vähän vierestäkin. Kun väsy alkoi painaa, päätimme että nyt on oikea hetki lähteä autoilemaan kohti Oulua.

Ensimmäinen yö kyläpaikassa vietettiin aivan yli odotusten, vasta aamulla Dimma herätti, en kyllä koskaan ole koiranpennun kanssa viettänyt nuin rauhallista yötä, varauduin jo valvomiseenkin, mutta ei....sain nukkua.

Aamulla lento sitten lähti ja me sen mukana kohti Helsinkiä, lento ei pelottanut juuri ollenkaan ja turvatarkastuksen kaverit ihastelivat hassua hörökorvaa:)

Daisyn ja Dimman ensitapaaminen...

Saavuttiin mummon luo ja Henkka oli Dimman kanssa ulkona, minä sillävälin läksin Daisyä moikkaamaan sisälle ja voi mikä ilme kun haistoi minussa pennun, ei kerennytkään enää minua huomaamaan. Sen enempiä ihmettelemään, Daisy ulos katsomaan Dimmaa...tuo iso neiti kun osaa käyttäytyä pentujen kanssa niin enpä suurempia edes pelännyt.

Haistelua,haistelua ja ihmettelyä...kaikki meni hyvin. Daisy suhtautui melko välinpitämättömästi pentuun, päätettiin sitten siirtyä sisälle.

Kotona.....

Autosta suoraan lähdettiinkin ulkoilemaan ja tavattiin heti naapurin berni ja kultsu, reippaasti Dimma tutki isot naiset läpi ja haukkuikin vielä, kun eivät leikkiin lähteneet.

Alakertalaisten iso koira olikin sitten hieman jännittävämpi, mutta senkin kanssa olisi lopulta voinut leikkiäkin...tosin tuppaa Mimi olemaan turhan raisu nuissa leikeissään, ehkä toisella kertaa sitten. Reippaasti tutkittiin pihaa Daisyn perässä ja ihan yksinkin.

Ilta menikin sitten nukkuessa,syödessä ja pissakeikoilla....Niin, osaa Dimma jo pyytää ulos kun hätä tulee ja yölläkin oli vain yhdet pissat tullut lattialle.

Tänään aamupissareissulla tytöt sitten leikkivät ensimmäistä kertaa ja Daisy kovin yritti auton ympäri leikkiä, reuhaamista kesti huiman minuutin ajan ja sitten Daisyyn iskikin jo kova nälkä...ei muuta kuin syömään aamupalaa.

Seuraavaksi oli leikkien vuoro sisällä ja perään pieni aamulepo.

Lenni kun vietiin ulos nukkumaan niin jäätiinkin sitten taasen ulkoilmaa haistelemaan ja voi sitä riemua ja leikin määrää, kiellettyjen lelujen=aarteiden kanssa äkkiä minua karkuun ja harjoiteltiinpa vähän luoksetuloakin namien avustuksella

Käytiin taasen moikkaamassan naapurin isoja tyttöjä ja noh.....katsokaa itse, tähän loppuun kuvia ulkoilureissulta.

Kaverikuva                                                                                                    Lelun tappamista urakalla

Tapasinpa ison Berninpaimenkoiran                                             Jaa kultaisennoutajan

Kattokaa kun seison hienosti                                                       Vanha yrittää saada leikkiä aikaan

Juostaan kilpaa...                                                                                 Hurjia käännöksiä

Ja hurjia hyppyjä

Mun unien painajainen....sit aina kun herään niin katon tän kuvan ja ei se enää ookaan painajainen mitä näin. Mut miettikää nyt, enää 11 päivää ja sit mä nään sen ja sit MUN koti on vuorattu sanomalehdillä, tai toi mamma kyl sano et niit laitetaan vaan yläeteiseen, niin vissiin. Sit samalla loppuu mun kauneusunet ja rauhaisat Lennipojan käsien putsaukset.

Joo ja tää on taas huippujuttu.....toi mamma asens TAAS tollasen turvaportin, luulin et pääsin siitä eroon kun mamma kyllästy Mortin ylihyppimiseen, mut ei niin ei  taas se on tos keittiön ovella...meni päivä ja tadaa yhtäkkiä se kuskas sit TOISENKIN portin ja iski sen olohuoneen ovelle....hei tää ei oo enää kivaa, siis mä joudun kokoajan kompuroimaan noitten perhanan porttien yli.....arrggh.

Sit kun mul on niin hieno sellanen ruskea nahkainen panta niin saletisti toi pentu sit pureksii senkin kun se on jo siel sen oman äitin luona ollu näin kova tuhoomaan noita pantoja.....

Mut sit taas...jos se vaiks sen pureskelis niin ehk mä sit voisin saada jonkun uuden viel hienomman pannan.

Mut tästä mä oon niiiiiin kateellinen, en tiiä yhtään et kuka teistä on nähny kuin paljon mä tykkään kaikista agilityesteistä ja putkista ja muista, no mut kuiteskii, ni toi pentu on päässy kattelee semmosii ja musta se ei oo yhtään kivaa kun mä en oo saanu näyttää mun agiliitäjän taitoja. Tänkin jutun tajusin vaan kun mamma katteli mun kans noit pennun kuvia....vaik siis enhän mä oikeest oo ton kuvii halunnu kattoo. Älkää sanoko tol Dimmalle et vähänks se on hölmö kun se makoilee tos putkes, kun oikeesti siit pitäis vaan tosi kovaa juosta toisesta päästä toiseen ja jatkaa matkaa.

No joo, vaik mua ahistaakin niin ihan kiva kumminkin et se kohta tulee, ja sit mä pääsen kouluttamaan siitä sitä mun henkivartijaa...onkohan se vieläkin yhtä hurja kuin niissä aikasemmissa ulkokuvissa?   Mut hei nyt mä lähen haistelee ulkoilmaa ja kattomaan josko pääsisin jahtaamaan vaiks oravia....mamma ei kyl tykkää siitä, mut ei kerrota sille mitään...eihän?

Aurinkoisin terveisin Digimoninne