Elikkäs tää näytelmähän oli Turku Winter dog show 2012.

Tuomarina toimi: Andrzej Stepinski, Puolasta

Mä jännitin taas ainakin ihan sairaasti muutaman päivän ennen koitosta. Johanna sitä jännitystä lievensi kera Miian melkoisen tehokkaasti perjantai iltana facebookin välityksellä... Iso Kiitos siitä.

Lauantai se sitten viimein koitti ja lähdettiin Dimmauksen kanssa matkaan, ei se onneks pitkä ollut se matka. Oltiinkin sitten hyvissä ajoin kehänlaidalla ja meidän kehätkin kovin kivasti myöhästyi yli puolella tunnilla. Cardeja oli ilmoitettu näyttelyyn vain 22, mutta mun laskujen mukaan 2 oli poissa joten vain 20 pyörähti kehässä.

Urokset tietenkin kävi tanssahtelemassa kehässä ensin ja Tuomarin linja näkyi melkosta selkeästi jo silloin... Pelkkää ERI:ä, ei kaikki kuitenkaan SA:ta saaneet. Sama linja jatkui narttujenkin osalta....ei ainuttakaan EH:ta tai siitä huonompaa.

Eli voinette arvata minkä Dimma sai:) ....No mutta kerrotaanpa meidän kehästä enemmän.......

Junioriluokassa oli ainoastaan 3 narttua. Dimma oli välillä vähän hukassa, osaksi varmasti johtuen ensimmäisistä juoksuista(kyllä, meidän vauvasta on kasvanut iso neiti) ja toisekseen mun jännittämisestä ja törkeän vähäisestä harjoittelusta.Ravikierroksella Dimma hieman kaahotti menemään, mutta seisoi jälleen kivasti.... ongelma meillä vaan on se ettei Dimma tiedä tuijottaisko se mua silmiin vai namia... päätti sitten tuijotella vuoronperään kumpaakin, eli seuraavissa kekkereissä voisin kokeilla jotain kivaa lelua.

Tuomari arvosteli meidät pöydällä, siinä Dimmus oli paremmin kuin koskaan, ei ainuttakaan peruutusaskelta, se vaan pönötti kun tuomari tuli tutkimaan, Tämä on se kohta kun kuuluu kiittää tuomaria todella kauniista koiran käsittelystä, meilläkin kun oli ensimmäistä kertaa miestuomari, niin mikä sen parempi kuin kiltti, itsevarma ja samalla hyvin rauhallinen tuomari...siitä plussat. Tutkimisen jälkeen siis jäätiin pöydälle jossa saneli arvostelun ja nyt tulee tää "Tiia ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä" ...Mä meinasin vallan rueta pelleilemään siinä Dimman kanssa, kunnes jostain alitajunnasta tuli päähän asti viesti, että "Hei, teitä arvostellaan nyt....voisitko vaan seisottaa hirveen kivasti sitä koiraa!!!"

Liikkeet meni mun mielestä oikein kivasti. Punaisen nauhan se kehäsihteeri sieltä kiikutti, eli Dimma sai ERI:n, kun kaikki oli arvosteltu, laitettiin meidät sitten ravikierroksen jälkeen järjestykseen, Ja Dimma siirrettiin toiseksi Tuomari ilmoitti että 2 koiraa saa SA:n joka siis tarkoittaa sertifikaatin arvoista ja oikeuttaa osallistumaan PN(paras narttu) luokkaan. Me siis saimme sellaisenkin:)

Paras narttu luokasta sen verran että hölkättiin se ihan ok. Dimma seisoi kyllä paremmin tässä kehässä, mutta ilmeisesti Dimman ulkonevien kyynärien takia meidät raakattiin pois joukosta ensimmäisenä, eipä silti paljon haitannut, pääasia että muuten meni hienosti ja meillähän on kuitenkin vielä kasvuvaihe kesken koko kropan osalta :)

Meidän arvostelu kirjoitettiin näin:

Well balanced, lovely outline. Very good angulation both ends.

Enough body for age.

Sweet feminine head, lovely eyes. Very nice movement from side, loose elbows.

Tästä näyttelystä sitten ihan yleisesti: (VAROITUS! Seuraa mäkätystä, ohita jollet jaksa lukea)

On nuo jotkut akat vaan niin ilkeitä!!!!! Tämä on ensimmäinen lause mikä mulla tulee tästä hommasta mieleen.

Onko se vaan se jumalaton kateus vai joku perhanan kilpailunhalu tai voitontahto mikä ihmiset oikeasti ajaa haukkumaan ja nälvimään toisille, joko selän takana tai vaikka päin naamaa, musta tämä jälkimmäinen on kyllä se parempi vaihtoehto, mitä tuollakin olis voinu toteuttaa. Suomessa nämä cardipiiritkin on kuitenkin melkoisen pieniä, ja mun käsittääkseni ihmisten pitäis vetää yhtä köyttä tai edes vähän avittaa toisessa päässä, niin ei perkele....aikuiset ihmiset, ei oo todellista!!!

Tätä samaista tilannettahan mä olen päässyt seuraamaan siitä asti kun ekan cardini sain, eli Daisyn melkein 6 vuotta sitten. Ensimmäisissä näyttelyissä kun pyörittiin, niin se oli jotain ihan järkyttävää, uutena tulokkaana kuunnella kehän laidalla jos sun toista paskanjauhantaa omissa pikku kerhoissa. Toki saa puhua ja saa olla omia mielipiteitä, sitä ei kiellä kukaan...mutta rajansa kaikella! 

Pyydän nyt näin kuitenkin kaikkien uusien corgi ihmisten puolesta ja omasta puolestanikin, Koittakaa ihmiset kasvaa aikuisiksi olisi paljon mukavampi käydä näyttelyissä jos fiilis olis vähän enemmän toisenlainen. Tuollaista käytöstä voisin odottaa teini-ikäisiltä pikkutytöiltä!!!

Mitäs seuraavaksi?

No jos viitsin, niin ilmoitan Dimmaa jonnekin näytelmiin,.,,,en tiiä vielä.

Daisyllä on leikkaus huomenna maanantaina, kohtu poistetaan....ja se on aivan mahtavaa:) Dimma lähtikin äiteen luo hoitoon 2 viikoksi, että saa vanha neiti parannella rauhassa itseään kun joku Dimma-pirulainen olis höykyttämässä tuossa jatkuvasti ja toiseksi mun 10 päivän duuniputken takia, kun ei päästä hakemaan kakaraa kotiin ensi viikonloppuna. eli hetkeksi rauhoittuu tämä talo parantelemaan:) Dimmusti pääsee leikkimään ison parhaan Hertta kaverin kanssa, mikäs sen parempaa

Mukavaa ja iloisempaa talven jatkoa täältä lumisesta Piikkiöstä:)

Onhan viimeisestä kirjoituksesta jo jokunen tovi vierähtänyt. Tuo meitin kaksijalkainen riiviö vie aikalailla voimat päivän päätteeksi.

Mitäs meidän koirille kuuluu??

Daisy on nyt ollut pahasti paljon valeraskaana, päätin jo itseasiassa ennen tuota mammailua että nyt se leikataan ja kas kummaa, ei leikata ennenkuin mammailuvaihe poistuu. Varmaan seuraavaksi kun ehdin varata leikkausajan niin meillä alkaa juoksut, en yhtään ihmettelis. MUTTA NYT SE LEIKATAAN, se on aivan varma.

Dimma sitten...no mitäpä sille

Hömpöttihööhöö taitaa kuvata meidän kohta 11kk täyttävää pikkukakaraa parhaiten, niin....meistä ei ole vielä tullut "aikuista naista", siis ei ole ollut niitä ensimmäisiä....tiedäthän.

Ei vaan, kovasti Dimma kasvaa ja kehittyy, Eilen punnittiinkin (todella tarkasti sylissä maailman huonoimmalla vaa'alla) no kuitenkin, näytti se vaaka aika paljon isompaa lukemaa kuin pikkupentuna.

Peruskiltti koira tuo Dimmuslainen on, eli tottelee kun huvittaa. Innokas olisi kaikkia muita koiria kohtaan, mun mielestä vähän välillä turhankin innokas. Parhaat kaverit Dimman mielestä on omaan kokoon +50cm ja n. 20-40kg enemmän, ei mitkään pikkukaverit kiinnosta, ellei ne nyt satu olemaan sitten muuten samalla aaltopituudella.

No mutta mitäs me osataan? ...no tuota, näitä perus kotikoiran kikkoja, melkein istuminen ja kaikki pikku jutut on hallussa. Kokeiltiin me taas ulkona seuraamistakin, ja jummi jammi...en oo kyllä päässy sellaseen katsekontaktiin koiran kanssa ikinä, se oli aika palkitseva hetki...en vaan oikein tiedä että miten se sen osas, kun ei me semmosia osata kamalasti treenailla.

Kovasti tän mamman tekis mieli tänä talvena opettaa noi koirat takana kulkevaan pulkkaan, jos vaan lumitilanne sen suo. ens talvena voitais Lenniä vetää pulkassa, siis tietenkin niin että mä olen pulkkanarun päässä auttamassa koiria, en ole niin tyhmä että vedätän tuonkokoisilla koirilla isoja painoja. Nyt täytyis vaan hankkia hyvät ja sopivat valjaat nuille haukuttimille. Mä en mielellään vedätä noilla mitään, epäsopivilla valjailla, kun ei meillä ole omaa parasta hierojaa koirille, niin tiedän että mä joutuisin siihen hommaan ihan itse Tai no...taidan mä joutua kuitenkin...

Suunnitelmat tälle "Huimalle" näyttelyvuodelle on seuraavat...... Daisy ei mene mihinkään, ehkä kesällä johonkin mätsäriin.

Dimma....no nyt tammikuussa mennään Turun näytelmiin junnuluokkaan ja sitten en tiedäkään että mennäänkö enää junnuina mihinkään vai odotellaanko sellaista reilua nuortenluokan ikää ja vasta sitten yhteen tai kahteen "häsellyskiertelyyn".....toki täytyy katsella miten Dimmusti kehittyy.

Ehkäpä me pian kerrotaan taas kuinka meni näytelmät ja roolisuoritukset "estradilla" ja lähteekö meidän vetoharrastus mihinkään suuntaan.....

No ny siel on käyty.... viimeks erkkarissa tuli oltua -08. Melko kauan on siis viime kerrasta mennyt aikaa. Tänä vuonna olikin sitten 40v. juhlaerikoisnäyttely ja corgeja oli ilmoitettu 322kpl. Hulinaa, vilinää ja vilskettä riitti oikein kunnolla. Tätä taloutta lähtikin edustamaan vain Dimma 7-9kk pentuluokkaan....ja oli muuten jännää.

Dimman arvostelu....

Needs to grow on a little bit. A little out in the elbows. Good silhouette standing & pretty moving.

Jospa kerronkin hieman luokan kulusta kera muutaman kuvan......

Samaan luokkaan oli ilmoitettu myös kaksi Dimma siskoa Helka ja Mint (joka lähtee varmaan jo pian englantiin). Luokkaan oli ilmoitettu kaiken kaikkiaan 6 koiraa ja kaikki olivat myös paikalla.

Tuomarina meillä toimi Nancy Cunliffe.

Minä jännitin niin kovaa että kädet ja jalat tärisi oikein huolellisesti, koira toki sen vaistosi, mutta käyttäytyi tosi hienosti, alhaalla kuva jännähetkestä...

Sitten meidät pyydettiinkin ryhmänä raville ... Ensimmäisessä kuvassa hölkällä on Helka ja Mint, toisessa sitten Dimma päässyt myös kuvaan

Dimma perässä ravaa luokan voittaja

Ravikierroksen jälkeen tuomari otti koirat yksilöarvosteluun pöydälle ja ravuutti jokaista edestakaisin, Dimmasta Päivi sai näin hyvän pöytäkuvan....että kiitos kovasti

Tuomari sitten tarkoin tutki Dimman läpi ja Dimmuslainen käyttäytyi hienosti, vähän väisti kun pyllypäähän mentiin mutta hampaat näytti hyvin ...Sitten tuli käsky juosta edestakaisin ja me juostiin...Seisotus tuomarin eteen ja arvostelu alkakoon.....

Tuomari oli erikoinen ja laittoi koiria haluamaansa sijoitusjärjestykseen heti yksilöarvostelun jälkeen...laittoi Dimman sitten viidennelle paikalle...

Tässä vielä kuva sisaruksista...

No mutta...tuomaripa käski meidän vielä juoksuttaa yksitellen kierroksen ympäri.... Katsokaapa mitä sitten tapahtui....

Kyllä....tuomari vaihtoi meidän viimeisellä ravikierroksella vielä mielipidettään ihan viime tipassa ja sijoitti Dimmauksen toiseksi, siihen jäätiin ja kakkospalkinto meille siitä annettiin, kolmas oli Helka ja neljänneksi sijoittui vielä Mint....eli kaikenkaikkiaan hienosti meni:)

Ei se päivä kuitenkaan siihen päättynyt, lupasin Jossua autella sen koiralauman kanssa jos tarve on... ja kohta löysin itseni paras uros kehästä jännäämässä Dimman isipappa Unton kanssa... Kiitos Jossulle annoit mahdollisuuden saada ihan uudenlaisen ja äärettömän opettavan kokemuksen minulle:)... On se hyvä esittää hienosti liikkuvaa (mulle tuli kamala hiki kun kahteen kertaan juoksutettiin) ja hyvin sekä helposti seisovaa koiraa. Tuomari laittoi meidät "luokkajonoihin", Untohan oli sijoitettu Valioluokassa kolmanneksi ja sieltä sitten napattiin minut ja Unto sekä Ulla ja Esko... sitten jänskätti niin kovaa että en muista juoksutettiinko meitä vielä vai laitettiinko suoraan järjestykseen?? ...No mutta kuitenkin Unto laitettiin sijalle PU-3 ja Esko PU-4. Tuomari kun tuli kättelemään ennen sijoitusta niin sanoi että mentiin vähän liian kovaa, mutta hän haluaa sijoittaa Unton kolmanneksi.... no mitähän luulisit että tapahtuu kun on koira joka JUOKSEE jo muutenkin, toisen kierroksen tuomari halusi sitä ravia nähdä niin että Unto sai juosta "vapaasti", eli löysällä hihnalla....no me mentiin...tai siis Unto meni ja minä juoksin kovaa perässä:)

Kasvattajaluokkaan pääsin sitten myös Unton kanssa, se vedettiin kivasti läpi ja hyvä kokemus minulle, enhän ole koskaan sellaisessa ollut. Tuomari päätti että Big-woods on kasvattajaluokan ykkönen ja uudelleen sitten samalla kokoonpanolla vähän ennen kuutta  BIS-kehään, siellä vastassa oli sitten pembroke kasvattajaluokan voittajat ja toiseksi tultiin siinä kehässä.

Kiitos kaikille aivan valtavasti kivasta seurasta, uusista tuttavuuksista...Hauska päivä, hyvä seura ja kivat koirat kruunasivat miun päiväni:)...

Vaikka Ullan kanssa sovittiinkin että Dimman kanssa menin kehään kirjaimellisesti veren maku suussa:D:D:D... no ei siellä ollut kuin patongin palanen hampaiden välissä ja oli sitten vähän ientä rikkonut...siitä se verenmaku:D

Tänään siis oltiin ensimmäisissä näyttelyissä neito pikkuisen kanssa Turun Metsämäessä.

Ensin odoteltiin että oma vuoro on, Dimma siis ainoana rotunsa edustajana. Kehään mentiin sitten sillä odotuksella että mönkään menee, mutta EI, ei se mennytkään, Dimma toimi hyvin ja käyttäytyi ihan kivasti...muutaman kerran se pitkän juoksutuksen aikana nosti laukalle...Tuomarin päätös oli lopulta ROP- pentu, eli jouduttiin jäädä odottelemaan ryhmäkehiä. Se oli aivan uskomattoman hieno tunne, ei sen takia että nyt saataisiin palkintoja...vaan sen takia että Dimma oli ihan super hieno:)

Arvostelussa luki näin:

Hyväluustoinen, selvän sukupuolileiman omaava narttupentu, jolla hyvät mittasuhteet. Hyvä pään pituus, korvat, pään vahvuus.

Hyvä ylälinja ja askelpituus. Hieman löysät kyynärpäät ja etuliikkeet.

Tuloksena 1kp, ROP-pentu

Ryhmäkehiä odoteltiin, odoteltiin ja vielä odoteltiin, lopulta ne alkoi samalla kun sitten vettä rupesi satamaan.

Lopulta ne alkoivat, järjestäydyttiin ja sitten lähdettiin isoon kehään....Dimma ravasi ihan tosi hienosti ja kiltisti vierellä seisoi kuin patsas ja sitten...kiitettiin ulos kehästä.... EIkä haittaa, oli ihanaa lähteä kotiin täydellisen tyytyväisenä siitä, kuinka hyvin koira oli käyttäytynyt... Niinkuin näyttelypaikalla aamulla sanoin.... LAHJATTOMAT TREENAA

No mutta, onhan Daisy käynyt näyttämässä kuinka kaunis hän on. Keskiarvo tosiaan kaikista näyttelyistä on EH...eli ei kuitenkaan mikään huono. Minäpä kuitenkin tämän tuloksen saatuamme päätin, että Daisyn näyttelyura on ohi ja nyt ollaan sitten "eläkeläisiä". Kuka tietää, ehkä joskus vielä yllätetään ja käydään näyttäytymässä vaikka veteraaniluokassa tai aikaisemmin vielä avoimessa.

Mätsärit....Kun Daisy kerran rakastaa tuota esiintymistä suuresti, niin käymme silloin tällöin mätsäreissä näyttäytymässä, jo ihan halvemman osallistumismaksunkin vuoksi:) sekä koiralle mielenvirkistystä hakemassa.

Olen ainakin jossain onnistunut koiran kasvatuksessa yhteiskuntakelpoiseksi....Se nimittäin toimii paikassa kuin paikassa täydellisesti, oli kyse sitten ihmisvilinästä, koiravilinästä tai peräti hevostallista, niin aina toimitaan kuin unelma, joskus vaan hieman hämää,että mihin ne korvat joutuvat sitten täällä kotioloissa?? Ja nyt mentiinkin asiasta heinänkorteen

Ajattelin nyt tähän jatkoksi laitella pari kuvaa matkanvarrelta...harmi kyllä....yhdestäkään oikeasta näyttelystä ei meistä kuvaa ole.....ainakaan tietääkseni.

Treeniä joskus muinoin kotona

...ja treenillä jatketaan

Laiskaa ravitreeniä

Ollaan me joskus voitettu koko mätsärikin

mätsäri Turussa....ja pyöreä mamma

Isi on siellä

Näin mää nakin voimalla seisoskelen