Kirjottelin pitkät pätkät ja sitten sain sen perhanan tekstin katoamaan.... eli siis vain pikaisesti kuulumiset....


Dimmustilla tuli 1v. täyteen 21.2 ja on jo niin isoa tyttöä:)

Daisy keskittyy karvan pudottamiseen ja onkin nyt nk. bikineissä:) Leikkauksestakin on kuntouduttu äärettömän hyvin ja Lenni tosiaan on nuortunut ainakin 3 vuodella, eikö sitä sanota että se leikkaus yleensä rauhoittaa????... meillä siis mentiin päinvastaiseen suuntaan, toisaalta kyllä, hyvä niin.

Seuraavat näytelmät Dimman osalta on vasta toukokuussa ja kesäkuulle onkin lomaa pyydetty erkkareiden ajankohdalle kun on kerran mökkikin varattuna tälle "sekopäiden armeijalle" ...anteeksi ne joita tämä koskettaa, mutta ei siellä heikkopäiset pärjäis:)


Käytiin tänään pellolla ja tässä uusimmat kuvat neideistä:)

                     

Elikkäs tää näytelmähän oli Turku Winter dog show 2012.

Tuomarina toimi: Andrzej Stepinski, Puolasta

Mä jännitin taas ainakin ihan sairaasti muutaman päivän ennen koitosta. Johanna sitä jännitystä lievensi kera Miian melkoisen tehokkaasti perjantai iltana facebookin välityksellä... Iso Kiitos siitä.

 

Lauantai se sitten viimein koitti ja lähdettiin Dimmauksen kanssa matkaan, ei se onneks pitkä ollut se matka. Oltiinkin sitten hyvissä ajoin kehänlaidalla ja meidän kehätkin kovin kivasti myöhästyi yli puolella tunnilla. Cardeja oli ilmoitettu näyttelyyn vain 22, mutta mun laskujen mukaan 2 oli poissa joten vain 20 pyörähti kehässä.

Urokset tietenkin kävi tanssahtelemassa kehässä ensin ja Tuomarin linja näkyi melkosta selkeästi jo silloin... Pelkkää ERI:ä, ei kaikki kuitenkaan SA:ta saaneet. Sama linja jatkui narttujenkin osalta....ei ainuttakaan EH:ta tai siitä huonompaa.

Eli voinette arvata minkä Dimma sai:) ....No mutta kerrotaanpa meidän kehästä enemmän.......

Junioriluokassa oli ainoastaan 3 narttua. Dimma oli välillä vähän hukassa, osaksi varmasti johtuen ensimmäisistä juoksuista(kyllä, meidän vauvasta on kasvanut iso neiti) ja toisekseen mun jännittämisestä ja törkeän vähäisestä harjoittelusta.Ravikierroksella Dimma hieman kaahotti menemään, mutta seisoi jälleen kivasti.... ongelma meillä vaan on se ettei Dimma tiedä tuijottaisko se mua silmiin vai namia... päätti sitten tuijotella vuoronperään kumpaakin, eli seuraavissa kekkereissä voisin kokeilla jotain kivaa lelua.

Tuomari arvosteli meidät pöydällä, siinä Dimmus oli paremmin kuin koskaan, ei ainuttakaan peruutusaskelta, se vaan pönötti kun tuomari tuli tutkimaan, Tämä on se kohta kun kuuluu kiittää tuomaria todella kauniista koiran käsittelystä, meilläkin kun oli ensimmäistä kertaa miestuomari, niin mikä sen parempi kuin kiltti, itsevarma ja samalla hyvin rauhallinen tuomari...siitä plussat. Tutkimisen jälkeen siis jäätiin pöydälle jossa saneli arvostelun ja nyt tulee tää "Tiia ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä" ...Mä meinasin vallan rueta pelleilemään siinä Dimman kanssa, kunnes jostain alitajunnasta tuli päähän asti viesti, että "Hei, teitä arvostellaan nyt....voisitko vaan seisottaa hirveen kivasti sitä koiraa!!!"

Liikkeet meni mun mielestä oikein kivasti. Punaisen nauhan se kehäsihteeri sieltä kiikutti, eli Dimma sai ERI:n, kun kaikki oli arvosteltu, laitettiin meidät sitten ravikierroksen jälkeen järjestykseen, Ja Dimma siirrettiin toiseksi Tuomari ilmoitti että 2 koiraa saa SA:n joka siis tarkoittaa sertifikaatin arvoista ja oikeuttaa osallistumaan PN(paras narttu) luokkaan. Me siis saimme sellaisenkin:)

Paras narttu luokasta sen verran että hölkättiin se ihan ok. Dimma seisoi kyllä paremmin tässä kehässä, mutta ilmeisesti Dimman ulkonevien kyynärien takia meidät raakattiin pois joukosta ensimmäisenä, eipä silti paljon haitannut, pääasia että muuten meni hienosti ja meillähän on kuitenkin vielä kasvuvaihe kesken koko kropan osalta :)

 

Meidän arvostelu kirjoitettiin näin:

Well balanced, lovely outline. Very good angulation both ends.

Enough body for age.

Sweet feminine head, lovely eyes. Very nice movement from side, loose elbows.

 

Tästä näyttelystä sitten ihan yleisesti: (VAROITUS! Seuraa mäkätystä, ohita jollet jaksa lukea)

On nuo jotkut akat vaan niin ilkeitä!!!!! Tämä on ensimmäinen lause mikä mulla tulee tästä hommasta mieleen.

Onko se vaan se jumalaton kateus vai joku perhanan kilpailunhalu tai voitontahto mikä ihmiset oikeasti ajaa haukkumaan ja nälvimään toisille, joko selän takana tai vaikka päin naamaa, musta tämä jälkimmäinen on kyllä se parempi vaihtoehto, mitä tuollakin olis voinu toteuttaa. Suomessa nämä cardipiiritkin on kuitenkin melkoisen pieniä, ja mun käsittääkseni ihmisten pitäis vetää yhtä köyttä tai edes vähän avittaa toisessa päässä, niin ei perkele....aikuiset ihmiset, ei oo todellista!!!

Tätä samaista tilannettahan mä olen päässyt seuraamaan siitä asti kun ekan cardini sain, eli Daisyn melkein 6 vuotta sitten. Ensimmäisissä näyttelyissä kun pyörittiin, niin se oli jotain ihan järkyttävää, uutena tulokkaana kuunnella kehän laidalla jos sun toista paskanjauhantaa omissa pikku kerhoissa. Toki saa puhua ja saa olla omia mielipiteitä, sitä ei kiellä kukaan...mutta rajansa kaikella! 

 

Pyydän nyt näin kuitenkin kaikkien uusien corgi ihmisten puolesta ja omasta puolestanikin, Koittakaa ihmiset kasvaa aikuisiksi olisi paljon mukavampi käydä näyttelyissä jos fiilis olis vähän enemmän toisenlainen. Tuollaista käytöstä voisin odottaa teini-ikäisiltä pikkutytöiltä!!!

 

Mitäs seuraavaksi?

No jos viitsin, niin ilmoitan Dimmaa jonnekin näytelmiin,.,,,en tiiä vielä.

Daisyllä on leikkaus huomenna maanantaina, kohtu poistetaan....ja se on aivan mahtavaa:) Dimma lähtikin äiteen luo hoitoon 2 viikoksi, että saa vanha neiti parannella rauhassa itseään kun joku Dimma-pirulainen olis höykyttämässä tuossa jatkuvasti ja toiseksi mun 10 päivän duuniputken takia, kun ei päästä hakemaan kakaraa kotiin ensi viikonloppuna. eli hetkeksi rauhoittuu tämä talo parantelemaan:) Dimmusti pääsee leikkimään ison parhaan Hertta kaverin kanssa, mikäs sen parempaa

 

Mukavaa ja iloisempaa talven jatkoa täältä lumisesta Piikkiöstä:)

 

 

 

 

Onhan viimeisestä kirjoituksesta jo jokunen tovi vierähtänyt. Tuo meitin kaksijalkainen riiviö vie aikalailla voimat päivän päätteeksi.

 

Mitäs meidän koirille kuuluu??

Daisy on nyt ollut pahasti paljon valeraskaana, päätin jo itseasiassa ennen tuota mammailua että nyt se leikataan ja kas kummaa, ei leikata ennenkuin mammailuvaihe poistuu. Varmaan seuraavaksi kun ehdin varata leikkausajan niin meillä alkaa juoksut, en yhtään ihmettelis. MUTTA NYT SE LEIKATAAN, se on aivan varma.

 

Dimma sitten...no mitäpä sille

Hömpöttihööhöö taitaa kuvata meidän kohta 11kk täyttävää pikkukakaraa parhaiten, niin....meistä ei ole vielä tullut "aikuista naista", siis ei ole ollut niitä ensimmäisiä....tiedäthän.

Ei vaan, kovasti Dimma kasvaa ja kehittyy, Eilen punnittiinkin (todella tarkasti sylissä maailman huonoimmalla vaa'alla) no kuitenkin, näytti se vaaka aika paljon isompaa lukemaa kuin pikkupentuna.

Peruskiltti koira tuo Dimmuslainen on, eli tottelee kun huvittaa. Innokas olisi kaikkia muita koiria kohtaan, mun mielestä vähän välillä turhankin innokas. Parhaat kaverit Dimman mielestä on omaan kokoon +50cm ja n. 20-40kg enemmän, ei mitkään pikkukaverit kiinnosta, ellei ne nyt satu olemaan sitten muuten samalla aaltopituudella.

No mutta mitäs me osataan? ...no tuota, näitä perus kotikoiran kikkoja, melkein istuminen ja kaikki pikku jutut on hallussa. Kokeiltiin me taas ulkona seuraamistakin, ja jummi jammi...en oo kyllä päässy sellaseen katsekontaktiin koiran kanssa ikinä, se oli aika palkitseva hetki...en vaan oikein tiedä että miten se sen osas, kun ei me semmosia osata kamalasti treenailla.

Kovasti tän mamman tekis mieli tänä talvena opettaa noi koirat takana kulkevaan pulkkaan, jos vaan lumitilanne sen suo. ens talvena voitais Lenniä vetää pulkassa, siis tietenkin niin että mä olen pulkkanarun päässä auttamassa koiria, en ole niin tyhmä että vedätän tuonkokoisilla koirilla isoja painoja. Nyt täytyis vaan hankkia hyvät ja sopivat valjaat nuille haukuttimille. Mä en mielellään vedätä noilla mitään, epäsopivilla valjailla, kun ei meillä ole omaa parasta hierojaa koirille, niin tiedän että mä joutuisin siihen hommaan ihan itse Tai no...taidan mä joutua kuitenkin...

 

Suunnitelmat tälle "Huimalle" näyttelyvuodelle on seuraavat...... Daisy ei mene mihinkään, ehkä kesällä johonkin mätsäriin.

Dimma....no nyt tammikuussa mennään Turun näytelmiin junnuluokkaan ja sitten en tiedäkään että mennäänkö enää junnuina mihinkään vai odotellaanko sellaista reilua nuortenluokan ikää ja vasta sitten yhteen tai kahteen "häsellyskiertelyyn".....toki täytyy katsella miten Dimmusti kehittyy.

 

Ehkäpä me pian kerrotaan taas kuinka meni näytelmät ja roolisuoritukset "estradilla" ja lähteekö meidän vetoharrastus mihinkään suuntaan.....

No meillähän tunnetusti on koirat aina saaneet olla sohvalla ja siellä sängyssäkin.... Sängystä niitä löytyy joka yö kaksin kappalein ja molemmat tietenkin levittäytyneenä mahdollisimman laajalle alueelle..vieden meitin 160cm leveästä sängystä n. 120cm. Sitähän sanotaan että sopu sijaa antaa ja talvella lämmitys on kohdillaan:)

No jokatapauksessa laitan tähän nyt meidän iltarutiinista pari kuvaa... Näin meillä nykyään katsotaan televisiota ennen iltapissatuksia:)

 

Siitä mätsäristä piti kirjoitella....

Paikalle saavuttiin vain Daisyn ja Dimman kanssa...tokihan Manu pemu tuli myös, mutta Alli jäi tältä erää pois ja oikeastaan hyvä niin...kyllä siinä kiirettä pitikin:)

Ensin pääsi Dimma kehään, ja vuoro meni juuri niinkuin odotinkin, seistiin ajoittain tosi kivasti ja välillä taasen keskittyminen herpaantui, Liikkeet.... kyllä se välillä jopa juoksi ihan mun vierellä, eikä jääty mihinkään matkan varrelle, mutta...voi niitä kuoppia ja töyssyjä mitä siinä kentällä oli, Dimma sitten kompastui yhteen...matka jatkui silti. Saimme sinisen nauhan ja kaikkien sinisten saaneiden kehässä Dimma malttoikin sitten seistä todella hienosti, olin niin ylpeä. osallistujia pentuluokassa yli 60, joten en odottanutkaan että palkinnoille pääsisimme, hienosti se silti meni:)

Daisyn vuoro pienissä aikuisissa....ja juu pönötti ja pönötti...ja aivan kuin olis jo kysyny multa että "viittiks mamma kattoa, näkeehän kaikki mut nyt varmasti?". Tällä kertaa saimme jopa takajalat kivasti taaksepäin ettei nekään olleet jatkuvasti laatikkona mahan alla:)....Liikkeet...taas hyvin, mutta meillekin tuotti kehän epätasaisuus ongelmia ja laukka nousi jokaisen kuopan kohdalla...sininen nauha. Sinisten saaneissa Daisy oli taas yllättäen tosi kiva...meinas vaan keskittyminen herpaantua ja ois tehny mieli istahdella vähän väliä:) liikkeet meni hyvin ja jatkoon päästiin niistä reilusta kolmestakymmenestä sinisestä jotka aikuisissakin oli (kaikkiaan aikuisissa oli myös se 60 koirakkoa).... lopulta sijoitus meille oli kolmas ja olinhan mä tyytyväinen....sekin meni aikalailla juuri niin kuin olin päässäni pyöritellyt...siis se esiintyminen:)

Manu pemu se nappasi punaisen nauhan ja esiintyikin kivasti, porukasta ei sitten kuitenkaan jatkoon selvinnyt.

Mätsäriä seuraamassa koirakeskuksella...

Lähdettiin porukalla seuraamaan koirakeskuksen mätsäriä, siis minä, Lenni ja koirat. Dimma sai touhottaa yksinään meidän kanssa kaikkien niiden koirien ympäröimänä ja nätistihän tuo käyttäytyi ja kaikkien kanssa olis pitänyt leikkiä.

Pöytyän näyttelyssä vierailevina tähtinä....

Mentiin tuon Manun näyttelyä kahtomaan ja Dimma pääsi mukaan harjoittelemaan elämää ihan yksikseen, mutta olihan ilma...lähes koko ajan siellä ollessa satoi vettä kuin esterin *********tä, onneksi otin Dimmalle Daisyn sadetakin, joka oli kuin teltta toiselle. Aivan mahtavan rauhallisesti tuo pikkuneiti otti taas sen vilinän ja hälinän, välillä piti sanoa valittu sana kehässä juokseville koirille, ja olis taas pitänyt leikkiä, mutta kertakaikkisen kivaa kun toinen osaa ottaa myös rennosti jos paikallaan ollaan.

 

Kotona kaikki menee niinkuin ennenkin, Dimma valtaa Lennin sitterin omaksi sohvakseen....tälläkin hetkellä. Lenkillä me muuten nykyään LIIKUTAAN...välillä vähän liikaakin ja nyt harjoitellaankin sitten sitä jarruttamista oikein urakalla....se on niin hienoa että ensin ei liikuta ja harjoitellaan sitä etenemistä...sitten kun koittaa hetki että liikutaan, niin sitten ei toimikaan jarrut enää... Ottipa muuten Dimmanen hienoa kontaktia tuossa yksi päivä kun lenkillä oltiin...se seurasi ihan oikein ja tuijotti just niinkuin pitikin....vähänkö olin onnellinen:)

 

Mitä tekisinkään ilman koiria????? Välillä ne on sairaan raivostuttavia, mutta suurimman osan ajasta ne on niitä parhaita kavereita joille voi jakaa kaiken... Ihanaa on se että ne jokatapauksessa kuuluu mun elämään:)

Henkalla se alkoi viikko sitten kesäloma...eli melkosen sopivasti Juhannukseksi. Lähdettiinkin sitten ajelemaan kohti meidän mökkiä joka on Asikkalassa.

Ja kyllä oli ihanaa ne viileät kelit...ai että...täältä tuskaisen kuuman keskeltä kun kirjoittelee. Pihaan kun saavuttiin, oli meitin mökin ihkaoma "koirapuisto" saatu jo askarteltua valmiiksi...tai no melkein...Hertta oli sitä mieltä koko aidasta että "paskat...minäpä poistun täältä" ja poistuihan se, yli ja ali ja vielä pariin kertaan ali, aina laitettiin aitaan uutta paikkaa ja lopulta se sitten toimi...no tuli Dimmakin sieltä kerran ali, mutta lopulta ne olivat siellä kiltisti.

Saunottiin,syötiin ja no ei voi kirjoittaa että nukuttiin, kun Lenni piti hyvää huolta siitä että noustiin aikaisin ylös....olihan hän mennyt nukkumaan jo aikaisin.

Niin se Juhannus vierähti ja siirrettiin tämä komppania mun äiteen luoksi Mäntsälään....ja sitten tuli ne hikiset ilmat....lääh ja puuh sanoivat myös koirat, ihmettelen kuinka silti jaksoivat riehua ja räyhätä, no kyllä ne sitten aina nukkuikin.

Käytiinpä muuten Korkeasaaressakin monien vuosien jälkeen...ja joo, oli ihania kisumisuja, mutta kutistunu kyllä koko eläinmäärä puoleen entisestä.

Ostettiin me Lennillekin ihan oma uima-allas ja se taisi ollakin Lennin viikon kohokohta....siellä melskattiin ja polskittiin, pyörittiin ja hyörittiin. Niin...tosiaan,Lennihän osaa nykyään ihan itse nousta istumaan ja on se jo kiipeillytkin vähän.

No mitäs me aikuiset sitten tehtiin.... Ei oikein muuta kuin HIKOILTIIN.

Torstaina koitti sitten komppanian siirto takaisin tänne Piikkiöön ja oli nuo remmikävelyt taas Dimmalle tuskallisia, kun oli koko viikon saanut vapaana painaa menemään...

Täällä on ollut pelkkää hikeä ja ukkosta, vettä ja aurinkoa....toisinsanoen tosi kuuma, aivan kuin olis ollu jossain tropiikissa. Nyt se sitten kaiketi viilenee ja hyvä niin sillä.....

Tiistaina olen päättänyt että lähdemme match showhun(leikkimieliseen koiranäyttelyyn) harjoittelemaan sitä pönötystä ja kävelyä Dimman kanssa, Daisyn kanssa sitten keräämään katseita (annetaan Daisyn ainakin luulla niin), on tuo sen verta huomionhakuinen ja esiintymishaluinen että vaikkei me näyttelyihin snää mennäkään, niin mätsäreihin aina silloin tällöin mielenvirkistykseksi.... Mutta vielä lisätään....näillä näkymin mun mukaani lähtee sitten yllätyskoiraksi Dimman paras kaveri, mäyräkoira Alli..saas nähdä mitä siitä rumbasta seuraa.... Palaillaanhan taasen tiistain jälkeen:)

Juu-u ihan tosi ....eikä se kakara ole kumpikaan noista vauvaikäisistä, ei Lenni, eikä varsinkaan Dimma...No kuka se sitten on?

 

Vastaus erittäin kiperään kysymykseen on......Daisy. Juuri se, meidän viisivuotias neiti kuningatar, nykyiseltä nimeltään kakaroiden kakara, apinoiden apina. Äläpä rupea todisteita tähän asiaan kyselemään sillä löydät kyllä niitä tästä blogista.

 

Niin siis, olen järkyttynyt, tosiaan meidän "aina ylettömän rauhallinen sohvaperuna" on nyt justiinsa nuortunut ainakin sillä neljällä vuodella...seuraava kysymys teiltä onkin se että miten se nyt voi muka nuortua?

Vastaus tähän kysymykseen on hyvin yksinkertainen...... Otetaan taloon pentu ja odotellaan että neiti aikuinen lopettaa mammakuumeensa, soppa on valmis. Daisy räyhää ja reuhaa niin sisällä kuin ulkonakin ja hepuleita vetelee pihalla mennen tullen. Välillä meno on jo sen mukaista että aikuista kakaraa pitää ihan rauhotella kun toinen on jo niin kovin alakynnessä.

Kun meillä se pantuajatus oli kytemässä, ajattelin että varmasti tuo piristyy, mutta enmää tiennykään että meillä on sitten talo täynnä sekopäitä On se vaan silti niin mahtavaa että Daisykin on taas elävien kirjoissa, pois tuolta sohvannurkasta.

Asiasta apinaan....harjoiteltiin tuossa äsken Dimman kanssa vähän näyttelypantaa ja seisottamista ja ja ja....oli kyllä muutama sellainen ilme tuolla raggarilla että "Hei kuule, ei vois vähempää kiinnostaa...että harjottele ihan keskenäs vaan"  ...ja kun mä oon aina sanonu että nuo cardit taitaa aina olla niin miellyttämisen haluisia jotta...ei meitin Dimma vaan, jos joku asia ei kiinnosta niin ei vaan kiinnosta, sillä selvä...seuraavaksi ostan kaupasta jotain superhyviä huippunakkeja ja laitetaan jutut kiinnostamaan....Mä oon vaan vissiin niin tylsä ihminen.

 

Mutta nyt sitä todistusaineistoa mitä lupasin...

Lievää söpistelyä ensin....ja kuin toi Dimmakin on niin paljon kasvanut?

Löydettiin maailmanparaslelu ANKKA...no pakkohan sitä on repiä

Vasta lievä ärsytys kun Dimma varasti ankan....jospa vähän reviteltäis??

 

Nää on näitä corgeille niin tyypillisiä "Fiksuja" ilmeitä

Nyt kyllä saat ipana selkääs....

Loppuun tällainen.... "olen sairaan pelottava welsh corgi peto Daisy"

 

Lupaan että saatte riehumiskuvia myös ulkoa....kunhan saan kameran joku kerta mukaani.

 

Tässä sitten Dimman uusin osaaminen.......

Niin....meillä päästään sohvalle....

 

Kerrottakoon nyt vielä kaikille, että meillä kyllä koirat saa tulla sohvalle, silti jotenkin niin koomista kun hää ton homman tajus, niin siellä pitää käydä koko ajan. On ne aineskin fiksuja koiria.....Tunnen siis edelleen säännöllisin vliajoin itseni aivan äärettömän tyhmäksi noiden rinnalla.....

 

Oikein hyväähän meille. Muutto suoritettu ja tavaratkin alkaa pikkusta hiljaa löytää oman paikkansa....vielä kun sais jonnekin varastoitua nuo kaikki tyhjät laatikot.

Mulla pukkaa kuumetta, mutta ehdittiin siltikin vähän reenata Dimman seisottamista viikonloppuna ja pikkuneitihän eilen tuli jo huimaan 15 viikon ikään, aika se vaan rientää. Tässä siis meidän "vauvasta" uusinta otosta.

 

Remmilenkit meillä alkaa vähitellen reipastua, vaikka välillä muistetaankin laittaa ne liinat kiinni ja katsoa mua ilmeellä "joo en oo varmana tulossa sinnepäin kun mä ihan varmasti menen katsomaan noita harakoita tonne aivan päinvastaiseen suuntaan"  ....Daisyn kanssakin on taas kivaa leikkiä kun tuo hapannaama on päättänyt jättää ne "pennut" nyt vieroitusasteelle....eli niitä EI enää ole, Kuinka mahtavaa se onkaan.

Nyt kun muutettiin tähän "suureen" keskustaan niin täällähän on vaikka ja kuinka koiria aina samaan aikaan lenkillä kuin me ollaan tai vaihtovuoroisesti mummoja ja pappoja....no Dimmahan tahtois jokaisen kanssa jutustella muutamat sanat ja Honttopörinä kaikuu menemään...yksi mummo kysyi peloissaan että miksi se murisee minulle.....noooh siinä sitten selittämään että ei tuo ole murinaa, Dimma päästää tuon honttoäänen aina kun on innoissaan....eli melkoisen usein.

Välillä pitäis sitten taas murista vastaantuleville koirille ja sehän ei meillä passaa, joten ollaankin nyt ihan keskenään pari kertaa päästy käymään lenkille, niin että pystyn neitiin keskittymään ihan eritavalla kuin molempiin yhdessä, jos ollaan molempien kanssa lenkillä niin Dimma aloittaa murinan ja sitten pärähtääkin jo Daisyn pinna (vaikka läheinen pusikko olis just tuoksunu puolta mieluisammalta)  kun jokuhan voi tehdä siskolle jotain pahaa....tässä siis syy miksi koitan nyt hetken, edes ne iltalenkit kävelyttää tyttöjä erikseen. Tämäkin voi tasoittua kunhan päästäis pikkuhiljaa tutustumaan muihin koiriin kunnolla ja epävarmuutta omasta itsestäänhän tuo ihan selkeästi on.

Aikaisemmassa kuulumisosiossahan Dimma nukkuikin meidän kassin päällä....no ei se tainnut olla sattumaa, meillä tykätään nukkua ihan missä sattuu ja mielellään mitä kummallisimmissa paikoissa...tässä nyt pari muistikortille tallentunutta kuvaa:)

  

 

No mutta Daisy....siis juu, kuten ylempänä jo kerroin....meillä EI ole enää pentuja. Daisykin siis vihdoin alkaa olla oma itsensä ja leikkiä piisaa aamuin illoin, en oikein enää edes uskonut että Daisy osaa leikkiä, mutta väärin luulin, murina/kaavinta/ryömintä hepuleita vedetään säännöllisesti, varsinkin jos Dimma on kiinni ja Daisy vapaana, sehän onkin tosi reilua ja parina kertana ihan yllätykseksi olenkin neiti pikkuriiviön päästänyt vapaaksi, eihän se nyt vielä kunnolla perässä pysy, mutta sitten ei enää Daisylläkään hyvä heilu kun kiinni saadaan....seuraavaksi mun jaloissa pyöriikin sellainen isompi rinsessa ja tuijottaa mua kauhuissaan...."toi puree mua"

Otettiin me viikonloppuna Daisystäkin muutamat poseerauskuvat, mutta niitä ei kuulemma vielä ole saatu edustuskuntoisiksi, joten laitan nyt yhden joka on.

 

Kaverikuvaa saattekin hetken odotella....sellainenkin kun on luvassa:)

No mutta hetki on vierähtänyt, niin paljon on menoa ja meininkiä meidän huushollissa. Lenni kasvaa ja vauhti kiihtyy, pitää hetkittäin höpötellä kuin aikuinen, vaikkakin se kieli on vähän tuntemattomampaa

Koirat juoksentelee milloin minnekin, toinen tekee vieläkin pesää pennuille,vaikka tänään iloiseksi yllätykseksi Daisy rinsessa leikkikin riiviö-Dimman kanssa.

Me muut, me vähän isommat ihmiset sitten pakataan pakkaamisen perään,minkä  Henkka töiltään ja minä kodin,koirien ja Lennin pyörittämiseltä ehditään. Muutetaan siis Lauantaina, valitettavasti pois tästä merenrannalta.

Dimma kävi reilun viikko sitten ensimmäisillä rokotuksilla ja seuraavaa odotellaan muutaman viikon....sitten päästään piakkoin sen jälkeen tosissaan katsomaan muutakin maailmaa.

Daisydollisen kanssa keskitytään taas siihen että kuulo remmilenkeillä keskittyis taas minuun eikä yleiseen höösäämiseen, sehän tietää tasan miten Lennin vaunujen vierellä kävellän, mutta ei sitä näköjään kovin enää muista näin 8kk jälkeen.

Viikonloppu vietettiin Mäntsälässä Henkka juosten extreme run tapahtuman ja minä kuvaten sitä läpi, Lenni vietti aikaa ulkoillen äiteen luona ja koirat painelivat pitkin pihaa kuin heikkopäiset   Vauhtia ja vaarallisia tilanteita taisi kuvata parhaiten koirien leikkimistä. Dimma ei arista nuita isoja kohloja sitten alkuunkaan, isot ne tais enemmän karkuun juosta tuota "hurjaluonteista" pentua. Daisy nyt toki olis voinu vaan nukkua ja nukkua ja kaivaa petiä...se olikin lauantaina kuin maansa myynyt kun se oli pakotettu olemaan pihalla koko päivän "eihän nyt kukaan voi ulkona nukkua, sohvahan se olla pitää". Reissun jälkeisenä aamuna kotona Dimma oli sitä mieltä että lähdetään takaisin...näyttääkö kuvat mitenkään siltä??

Lennin aamupuuron jälkeen lähdemmekin taas ulkoilemaan ja ruutini päivisin alkaakin olla jo melkoa samaa touhua päivästä toiseen. Dimma varastaa Lennin leluja omaan aarrekammioonsa, meidän makkariin ja minä kuljen huoneiden välissä siirtämässä niitä takaisin.

Lenni ja Dimma on ihan huippuhyviä kavereita keskenään ja Lennikin saa jo "rapsuttaa" Dimmaa ja toinen vain nuolee takaisin.

 

Palataanhan takaisin muuton jälkeen..... Terveisin: Lauma villejä vipeltäjiä

 

Nyt on pikku-Dimma saapunut kotiin ja kuulumisia reissusta ja ekoista kotipäivistä:)

 

Saavuttiin Jossun luo Pattijoelle ja sanoinkin ääneen että en vaan voi uskoa että niistä taapertajista yksi lähtee minun matkaan. Jännitti ja oli ihan outo olo. Näinpäs myös edelleen yhtä ihanan Ringa-mummon, joka kerta se on niin valloittava.

Ennen lähtöä mentiin vielä Jossun omalle kentälle(olen siitä niin kade, määkin tahon) ja päästettiin pikkuriiviöt juoksentelemaan. Dimma esitteli taitojaan A-esteellä kiiveten sen puoliväliin ja sylikyydillä takaisin alas  Ja kuinka reippaita kaikki pennut olivat, tutkivat joka nurkan ja vähän vierestäkin. Kun väsy alkoi painaa, päätimme että nyt on oikea hetki lähteä autoilemaan kohti Oulua.

Ensimmäinen yö kyläpaikassa vietettiin aivan yli odotusten, vasta aamulla Dimma herätti, en kyllä koskaan ole koiranpennun kanssa viettänyt nuin rauhallista yötä, varauduin jo valvomiseenkin, mutta ei....sain nukkua.

Aamulla lento sitten lähti ja me sen mukana kohti Helsinkiä, lento ei pelottanut juuri ollenkaan ja turvatarkastuksen kaverit ihastelivat hassua hörökorvaa:)

 

Daisyn ja Dimman ensitapaaminen...

Saavuttiin mummon luo ja Henkka oli Dimman kanssa ulkona, minä sillävälin läksin Daisyä moikkaamaan sisälle ja voi mikä ilme kun haistoi minussa pennun, ei kerennytkään enää minua huomaamaan. Sen enempiä ihmettelemään, Daisy ulos katsomaan Dimmaa...tuo iso neiti kun osaa käyttäytyä pentujen kanssa niin enpä suurempia edes pelännyt.

Haistelua,haistelua ja ihmettelyä...kaikki meni hyvin. Daisy suhtautui melko välinpitämättömästi pentuun, päätettiin sitten siirtyä sisälle.

 

Kotona.....

Autosta suoraan lähdettiinkin ulkoilemaan ja tavattiin heti naapurin berni ja kultsu, reippaasti Dimma tutki isot naiset läpi ja haukkuikin vielä, kun eivät leikkiin lähteneet.

Alakertalaisten iso koira olikin sitten hieman jännittävämpi, mutta senkin kanssa olisi lopulta voinut leikkiäkin...tosin tuppaa Mimi olemaan turhan raisu nuissa leikeissään, ehkä toisella kertaa sitten. Reippaasti tutkittiin pihaa Daisyn perässä ja ihan yksinkin.

Ilta menikin sitten nukkuessa,syödessä ja pissakeikoilla....Niin, osaa Dimma jo pyytää ulos kun hätä tulee ja yölläkin oli vain yhdet pissat tullut lattialle.

Tänään aamupissareissulla tytöt sitten leikkivät ensimmäistä kertaa ja Daisy kovin yritti auton ympäri leikkiä, reuhaamista kesti huiman minuutin ajan ja sitten Daisyyn iskikin jo kova nälkä...ei muuta kuin syömään aamupalaa.

Seuraavaksi oli leikkien vuoro sisällä ja perään pieni aamulepo.

Lenni kun vietiin ulos nukkumaan niin jäätiinkin sitten taasen ulkoilmaa haistelemaan ja voi sitä riemua ja leikin määrää, kiellettyjen lelujen=aarteiden kanssa äkkiä minua karkuun ja harjoiteltiinpa vähän luoksetuloakin namien avustuksella

Käytiin taasen moikkaamassan naapurin isoja tyttöjä ja noh.....katsokaa itse, tähän loppuun kuvia ulkoilureissulta.

 

             

Kaverikuva                                                                                                    Lelun tappamista urakalla

     

Tapasinpa ison Berninpaimenkoiran                                             Jaa kultaisennoutajan

     

Kattokaa kun seison hienosti                                                       Vanha yrittää saada leikkiä aikaan

     

Juostaan kilpaa...                                                                                 Hurjia käännöksiä

Ja hurjia hyppyjä