Dodiin ja taas on aika vierähtänyt...

Viime viikolla oltiin Dimman kanssa osallisina Kupittaalla järjestettyyn mätsäriin ja .....no tuota..... Meni kyllä niin penkin alle että meinasin jo ihan masentua. Tai ei kai ne nyt niin huonosti mennyt, Dimma seisoi sillä erittäin kiikkerällä pöydälläkin ihan kivasti, olihan se vielä liukasta vanerilevyä ja liukuihan siinä rekku jos toinenkin, seisoi tuo maassakin oikein nätisti ja malttoi pönöttää...

musta on vaan hirmu hankalaa esittää Dimman seisotukset kun oon Daisyn kanssa tottunut siihen että mä ole sivulla ja se tuijottaa herkkua ja Dimmis taas...no se tuijottaa välillä herkkua, sitten se ihan kuin kysyis multa että "niin teenkö nyt oikein ja miks en jo saanu sitä herkkua" .

Liikkeet ne olikin sitten ne aivan pyllylleen mennyt osuus, meitin kehä oli melko pitkällä nurmikolla ja tuo neiti mataluus ainaskin puoliksi upposi sinne. Meidän kaverina kehässä oli kiinanharjakoira joka kyllä ansaitsi sen punaisen nauhansa, mutta juu siis hää ravasi meidän edellä ja Dimma olis vaan tahtonut leikkiä, se ryki ja ryntäili ja laukkasi ja veti ja touhotti ....ei se keskittynyt muhun kuin kerran sen kierroksen aikana... korkeintaan puoleksi sekunniksi. Uuuuhhh...en halua tuota mätsäriä enää muistella vaikka muistin kyllä Dimmistä silti kehua paljon, seisoihan se sentään tosi hienosti.

Tänään me sitten oltiin Kaarinan koirakeskuksella mätsärissä ja mää jännitin ja pelkäsin että jos tääkin nyt menee samalla tavalla niin saa meiltä vaikka jäädä perhanan pentunäyttelyt välistä ja mennään sitten joskus kun ollaan reenattu IHAN TÖRKEEN PALJON.

Miten kävikään?? No se oli ihan mahtihieno ....Parikehässä seisoi niinkuin yleensä...kauniisti ja mä jopa kokeilin sen kanssa edestä esittämistäkin, sekin toimi melko hyvin.

Liikkeet...Mentiin jälleen perässä ja joo....Dimma ravas, keskittyi muhun ihan kympillä, välillä jopa vilkas mua et hei "oonko vähän hieno ja mahtava" ... ja mun sydän meinas pakahtua...Dimman ensimmäinen punainen nauha siis saatiin.

Ryhmässä sitten seisotus niinkuin pitääkin, mutta liikkeissä ois ollu kiva nuuskutella maata välillä, mutta mä pistän sitä kyllä väsymyksen piikkiin ja sen kautta keskittymisen puutteeseen...ei sijoituttu, mutta mää olin niiiiiiin iloinen että olisin voinut laulaa.... ja joo....Me siis mennään sinne pentunäyttelyyn.

Pyysin siellä erästä tyttöä ottamaan kuvan Dimmasta nykyisellään ja hän otti...että kiitos vaan sinulle tuntematon:) 

Jossu....sie saat sit siitä ihan oman kuvan ja muut.....te näette sitten kun kuvat saan.

Muoks....Kuvat....