Siitä mätsäristä piti kirjoitella....

Paikalle saavuttiin vain Daisyn ja Dimman kanssa...tokihan Manu pemu tuli myös, mutta Alli jäi tältä erää pois ja oikeastaan hyvä niin...kyllä siinä kiirettä pitikin:)

Ensin pääsi Dimma kehään, ja vuoro meni juuri niinkuin odotinkin, seistiin ajoittain tosi kivasti ja välillä taasen keskittyminen herpaantui, Liikkeet.... kyllä se välillä jopa juoksi ihan mun vierellä, eikä jääty mihinkään matkan varrelle, mutta...voi niitä kuoppia ja töyssyjä mitä siinä kentällä oli, Dimma sitten kompastui yhteen...matka jatkui silti. Saimme sinisen nauhan ja kaikkien sinisten saaneiden kehässä Dimma malttoikin sitten seistä todella hienosti, olin niin ylpeä. osallistujia pentuluokassa yli 60, joten en odottanutkaan että palkinnoille pääsisimme, hienosti se silti meni:)

Daisyn vuoro pienissä aikuisissa....ja juu pönötti ja pönötti...ja aivan kuin olis jo kysyny multa että "viittiks mamma kattoa, näkeehän kaikki mut nyt varmasti?". Tällä kertaa saimme jopa takajalat kivasti taaksepäin ettei nekään olleet jatkuvasti laatikkona mahan alla:)....Liikkeet...taas hyvin, mutta meillekin tuotti kehän epätasaisuus ongelmia ja laukka nousi jokaisen kuopan kohdalla...sininen nauha. Sinisten saaneissa Daisy oli taas yllättäen tosi kiva...meinas vaan keskittyminen herpaantua ja ois tehny mieli istahdella vähän väliä:) liikkeet meni hyvin ja jatkoon päästiin niistä reilusta kolmestakymmenestä sinisestä jotka aikuisissakin oli (kaikkiaan aikuisissa oli myös se 60 koirakkoa).... lopulta sijoitus meille oli kolmas ja olinhan mä tyytyväinen....sekin meni aikalailla juuri niin kuin olin päässäni pyöritellyt...siis se esiintyminen:)

Manu pemu se nappasi punaisen nauhan ja esiintyikin kivasti, porukasta ei sitten kuitenkaan jatkoon selvinnyt.

Mätsäriä seuraamassa koirakeskuksella...

Lähdettiin porukalla seuraamaan koirakeskuksen mätsäriä, siis minä, Lenni ja koirat. Dimma sai touhottaa yksinään meidän kanssa kaikkien niiden koirien ympäröimänä ja nätistihän tuo käyttäytyi ja kaikkien kanssa olis pitänyt leikkiä.

Pöytyän näyttelyssä vierailevina tähtinä....

Mentiin tuon Manun näyttelyä kahtomaan ja Dimma pääsi mukaan harjoittelemaan elämää ihan yksikseen, mutta olihan ilma...lähes koko ajan siellä ollessa satoi vettä kuin esterin *********tä, onneksi otin Dimmalle Daisyn sadetakin, joka oli kuin teltta toiselle. Aivan mahtavan rauhallisesti tuo pikkuneiti otti taas sen vilinän ja hälinän, välillä piti sanoa valittu sana kehässä juokseville koirille, ja olis taas pitänyt leikkiä, mutta kertakaikkisen kivaa kun toinen osaa ottaa myös rennosti jos paikallaan ollaan.

Kotona kaikki menee niinkuin ennenkin, Dimma valtaa Lennin sitterin omaksi sohvakseen....tälläkin hetkellä. Lenkillä me muuten nykyään LIIKUTAAN...välillä vähän liikaakin ja nyt harjoitellaankin sitten sitä jarruttamista oikein urakalla....se on niin hienoa että ensin ei liikuta ja harjoitellaan sitä etenemistä...sitten kun koittaa hetki että liikutaan, niin sitten ei toimikaan jarrut enää... Ottipa muuten Dimmanen hienoa kontaktia tuossa yksi päivä kun lenkillä oltiin...se seurasi ihan oikein ja tuijotti just niinkuin pitikin....vähänkö olin onnellinen:)

Mitä tekisinkään ilman koiria????? Välillä ne on sairaan raivostuttavia, mutta suurimman osan ajasta ne on niitä parhaita kavereita joille voi jakaa kaiken... Ihanaa on se että ne jokatapauksessa kuuluu mun elämään:)